Olen saanut olla mukana Kalajoen jääkiekossa tavalla tai toisella vuodesta 1987 alkaen aina tähän päivään saakka. Muistan nuo ajat ja ne lukemattomat tarinat erittäin hyvin: Kari Jalonen ja edesmennyt Toni Arima asuivat aikoinaan minun kesämökilläni, ja sain olla mukana rakentamassa niitä inhimillisiä ja urheilullisia siltoja, jotka muuttivat paikallisen historian suunnan pysyvästi.
Vaikutin tuolloin Kalajoen kunnanvaltuutettuna ja olin aitiopaikalla päättämässä ja ajamassa läpi niitä historiallisia investointeja, joilla Kalajoelle saatiin oma jäähalli. Mutta ilmiö vaati paljon muutakin kuin seiniä. Toimiessani Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajana sekä Raahen Porvari- ja kauppakoulun opettajana pystyin solmimaan ainutlaatuisia kansainvälisiä suhteita. Kävin Virossa neuvottelemassa Viron jääkiekkoliiton puheenjohtajan Rein Millerin kanssa – se saunareissu, jossa neuvottelut aloitettiin, säilyy ikuisesti mielessäni. Niiden puheiden pohjalta järjestimme virolaisille kiekkoilijoille opiskelupaikkoja Kalajoelle. Legendaariselle valmentajalle Uno Veskille järjestimme valmentajan pestin lisäksi liikunnanopettajan ja asuntolanvalvojan paikan oppilaitoksesta. Nuorille lupauksille, kuten Olle Sildrelle ja Rauno Parrakselle, järjestyi opiskelupaikat käsi- ja taideteolliseen, ja nuoren Indrek Linden pelastimme Neuvostoliiton armeijan harmailta järjestämällä hänelle opiskelupaikan ensin Kalajoelle ja sen jälkeen Raahen Porvari- ja kauppakouluun.
Urheilupoliittisen ja inhimillisen työn lisäksi vastasin ilmiön taloudellisesta ja journalistisesta selkärangasta. Toimitimme hyvän ystäväni, urheilukirjailija Lauri Järvisen, kanssa uskomattoman paljon yhteistyötä: toimin päätoimittajana kaikissa kolmessa keskeisessä lehdessämme – Pohjanmaassa, Särkkäin Sanomissa sekä Pattijoella painetussa Mainoskimpassa. Päätoimittajana annoin Laurille vapaat kädet ja alustan kirjoittaa lennokkaasti sekä valokuvata pelitilanteet oikealla tavalla. Rahoitin Junkkareiden jääkiekko-lehden oman yritykseni mainoksilla, minkä lisäksi maksoin omasta pussistani huikeat 25 000 markan siirtokorvaukset per pelaaja, jotta saimme Oulun Kärpistä Kalajoelle Jari Karppisen, Marko Hjeltin ja Hannu Suorsan – sekä myöhemmin Mikko Pekkiön. Kärppä-pelaajille järjestyi kauttani myös opiskelupaikat Raahen Porvari- ja kauppakouluun. Tämän yhteisen intohimon, median voiman ja historian varaan JHT rakentuu yhä tänä päivänä. Tässä artikkelissa sukelletaan syvälle Kalajoen jääkiekon värikkääseen tarinaan.
1. 1960-luku: Alkutaival ja ulkojäiden talkoohenki
Kalajokisen jääkiekon viralliset juuret juontavat 1960-luvun taitteeseen. Tuohon aikaan lajia pelattiin puhtaasti vapaaehtoisvoimin ja ankarissa luonnonolosuhteissa, joissa kaukalo pystytettiin, kolattiin ja jäädytettiin käsin.
Ensimmäinen ottelu (1961): Vanhin säilynyt virallinen ottelupöytäkirja on päivätty 18. maaliskuuta 1961. Tuolloin Kalajoen Junkkarit kukisti paikallisvastustaja Ylivieskan Kuulan maalein 3–0. Historiallinen joukkue koostui lähes täysin Kalajoen Yhteiskoulun nuorista pojista.
Uraauurtavat puuhamiehet: Alkuaikojen toiminta oli täysin intohimon ja talkoohengen varassa. Keskeisiksi taustahahmoiksi ja lajin pioneereiksi nousivat muun muassa Antti Kalajo, Erkki Yrjänä, Viljo Rautapuro, Esko Rautio ja Heikki Nikupaavo.
Ensimmäinen tasonnosto: Lajin suosio kasvoi paikkakunnalla nopeasti. Pelilliseksi veturiksi saapui Raahesta Pohjois-Suomen parhaimpiin puolustajiin lukeutunut Juha Luovi. Hänen johdollaan Junkkarit onnistui sarjakaudella 1966–1967 voittamaan oman lohkonsa maakuntasarjassa pisteen erolla ennen Kälviää.
2. 1970–1980-luvut: Sarjahissit ja talouskriisin selättäminen
Seuraavina vuosikymmeninä toiminta vakiintui, mutta kohtasi myös kovia urheilullisia ja taloudellisia haasteita.
Pelaajakato ja uusi elpyminen: Junkkarit pelasi uusitun sarjajärjestelmän mukaista II-divisioonaa 1970-luvun puolivälissä kolme kautta. Putoamisen jälkeen vuonna 1978 joukkueen parhaat voimat siirtyivät Kokkolan Hermekseen, mikä jätti tyhjiön. Kiekkotoiminta elpyi kunnolla vasta syksyllä 1981, kun omat miehet palasivat vahvistamaan Junkkareita.
Konkurssiuhka ja pelastus (1988–1989): 1980-luvun lopussa Junkkareiden jääkiekkojaosto ajautui syvään talouskriisiin. Tuolloin jaoston puheenjohtajana toiminut Erkki Aho pelasti seuran varmalta konkurssilta maksamalla omasta pussistaan jääkiekon laskuja yli 131 000 markkaa. Varoja kerättiin sitkeästi muun muassa päätoimittamani Särkkäin Sanomat -lehden tuotoilla ja laitamainoksilla, mikä loi taloudellisen pohjan tulevalle menestykselle – ja teki mahdolliseksi ne suuret pelaajahankinnat, joilla Kärppien nuoret tähdet ja Viron maajoukkuemiehet saapuivat Kalajoelle.
3. 1990–1995: Divarihuuma, Robert Pukalovič ja legendaarinen "Kultakausi"
1990-luvun alussa Kalajoella alkoi ennennäkemätön jääkiekkohuuma, kun paikallinen talkoohenki kohtasi suuren rahan ja valtuustossa runnotut kunnianhimoiset päätökset. Paikkakunnasta tuli hetkessä koko suomalaisen kiekkokansan puheenaihe.
Halliaika alkaa (1991): Kunnanvaltuuston vihreän valon ja valtavan talkoopanostuksen ansiosta Kalajoelle valmistui vuonna 1991 uusi, uljas jäähalli (tunnetaan nykyisin nimellä Wiimax Areena). Se antoi toiminnalle modernit puitteet ja laukaisi todellisen buumin.
Itsenäistyminen JHT:ksi (1992): Syksyllä 1992 jääkiekkotoiminta eriytyi virallisesti emoseura Kalajoen Junkkareista. Syntyi itsenäinen edustusjoukkueorganisaatio JHT Kalajoki (Junkkarit Hockey Team).
Nimekkäät slovakit ja Kärppien kaato: Liikemies Markku Raution taloudellisella tuella joukkue nousi kohisten I-divisioonaan. Nousuryhmän ja divarivuosien runkona toimivat seuran historiaan kirjoitetut ulkomaalaisvahvistukset: slovakialainen luottopuolustaja Robert Pukalovič (jonka pelipaidan nro 4 JHT on myöhemmin jäädyttänyt) sekä tšekkoslovakialainen maalitykki Jan Jasko. Heidän rinnallaan kentällä nähtiin maajoukkue- ja NHL-legendoja kuten Kari Jalonen, Tapio Levo ja Toni Arima. Ikonisessa ottelussa 25. marraskuuta 1993 JHT kaatoi kotonaan huikeassa tunnelmassa pohjoisen jättiläisen Oulun Kärpät maalein 5–4.
Muisto areenan laidalta: Kun Jan Jasko saapui Kalajoelle
Monelle Jan Jasko on vain legendaarinen nimi tilastoissa ja I-divisioonan pistepörsseissä, mutta ilmiöt tehtiin käytännön teoilla. Muistan elävästi sen pimeän syysyön, kun ajoimme Martti Saukon kanssa Kokkolan lentokentälle vastaanottamaan Kalajoen uutta tähtihankintaa. Haettuamme Jaskon kentältä kuljetimme hänet lennosta Kalajoelle ja autoimme asettumaan uuteen kotiinsa, joka oli varattu hänelle Kalajoen meijerin tiloista. Siitä yöstä alkoi matka, jota muistellaan paikkakunnalla vielä vuosikymmentenkin päästä.
4. 1995–2005: Juniorityön kultaiset hedelmät
Kallis ostojoukkuepolitiikka ei ollut pitkällä aikavälillä taloudellisesti mahdollista alle 10 000 asukkaan kunnassa, ja JHT putosi takaisin alasarjoihin. Tämä kuitenkin pakotti seuran investoimaan omaan juniorityöhön – päätös, joka osoittautui seuran tulevaksi elinehdoksi ja synnytti maailmanluokan tähtiä.
Joni Puurula ja MM-kulta (2000): Kalajoen oma kasvatti, maalivahti Joni Puurula, pelasi JHT:n edustusjoukkueen veräjänvartijana jo 14-vuotiaana kaudella 1996–1997. Vuonna 2000 hän oli torjumassa Suomelle alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruutta ennen pitkää ja menestyksekästä Liiga-uraansa.
Suomi-sarjan synty (2000): JHT oli mukana, kun Jääkiekkoliitto perusti uuden valtakunnallisen kolmostason, Suomi-sarjan, kaudeksi 2000–2001. Seura vakiinnutti sarjapaikkansa sinne pysyvästi vuodesta 2006 alkaen.
Jussi Jokinen – Pirkonsuolta NHL-kaukaloihin: JHT-juniorimyllyn suurin helmi, Jussi Jokinen, kasvoi vain muutaman sadan metrin päässä Kalajoen jäähallista. Hän siirtyi JHT:n junioreista Kärppiin kaudeksi 1998–1999 ja raivasi tiensä aina NHL-legendaksi asti, pelaten maailman parhaassa liigassa lähes 1 000 ottelua. Tammikuussa 2025 JHT kunnioitti kasvattajaansa nostamalla Jokisen pelipaidan (numero 36) juhlallisesti Wiimax Areenan kattoon.
5. 2006–2019: Suomi-sarjan dynastia ja historian ensimmäinen mestaruus
Vuosien mittaan JHT rakensi itsestään urheilullisesti ja taloudellisesti vakaan organisaation, joka tunnettiin peräänantamattomasta "junkkarihengestään" ja äänekkäästä kotiyleisöstään.
Jan Jasko palaa (2008): Vuosien takainen suosikkipelaaja Jan Jasko palasi Kalajoelle ja herätti vanhaa kiekkoromantiikkaa toimiessaan JHT:n päävalmentajana kaudella 2008–2009.
Mitaliputki ja MESTARUUS (2018): Pitkäjänteinen työ palkittiin ensin Suomi-sarjan pronssilla (2016) ja hopealla (2017). Lopulta suuri unelma täyttyi 10. maaliskuuta 2018, kun JHT kaatoi finaalisarjassa Porvoon Huntersin otteluvoitoin 3–1 ja pääsi tuulettamaan historiansa ensimmäistä Suomi-sarjan mestaruutta kotiyleisönsä edessä maalein 6–4! Joukkue eteni samalla historiallisiin Mestis-karsintoihin Heinolan Peliittoja vastaan.
6. 2020–2026: Alueellinen tunnustus ja kunnianhimoinen Mestis-visio
Hopeatuplat (2022–2023): Pandemiavuosien aiheuttamien haasteiden jälkeen JHT palasi ryminällä sarjan huipulle saavuttaen kaksi peräkkäistä Suomi-sarjan hopeaa vuosina 2022 ja 2023 sekä haastaen Mestis-karsinnoissa tiukasti Forssan Palloseuran (FPS).
Pohjois-Suomen paras seura (2026): Huhtikuussa 2026 JHT Kalajoki Ry saavutti upean järjestöllisen virstanpylvään, kun Suomen Jääkiekkoliitto palkitsi sen virallisesti kauden 2025–2026 parhaana Pohjois-Suomen jääkiekkoseurana. Seura sai ansaitun tunnustuksen esimerkillisestä juniori-, seura- ja edustustyöstään. Joukkueen sieluna ja pitkäaikaisena kapteenina modernilla aikakaudella on loistanut seuraikoni Jarno Palola.
Katse tulevaisuudessa: Tänä päivänä JHT toimii erittäin vakaalla taloudellisella pohjalla ja on asettanut viralliseksi strategiseksi tavoitteekseen rakentaa puitteet sellaisiksi, että Kalajoella pelataan Mestis-kiekkoa kaudella 2027–2028.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti